Pussihousukerho on edelleen aktiivinen

Nilsiän Pussihousukerho on edelleen aktiivinen. Kuluneella viikolla oli Kuopion Tammimarkkinat ja Pussihousukerho jatkoi perinnettä osallistumalla taas markkinoille. Itse en ollut mukana, mutta seurasin netin kautta "tapahtumaa" ja bongasin sieltä kerholaisista parikin juttua. Kuopion kirjaston sivuilta ilmeni, että Pussihousukerho esiintyi kirjastossa ja paikalla oli peräti 120 kuulijaa. Aika hyvin - keskellä viikkoa ja keskellä päivää. Kuopion kirjaston twitter-palstalta löytyi maininta oikein kuvan kanssa
  https://twitter.com/KuopionKirjasto/status/557875014650052608

Ja Savon Sanomatkin mainitsi palstallaan Pussihousukerhon, pohdiskellessaan Torin ja Markkinoiden vetovoimaa ja perinteitä. Ei hassummin.
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/perinteet-pitavat-ylla-illuusiota-elavasta-torista/1971854

Itselläni on kulunut jo tovin viimeisestä osallistumisestani Pussihousukerhon tilaisuuksiin. Kerhon perustajajäseniin kuulunut Pentti oli minun minulle linkki kerhoon ja sen toimintaan. Hän informoi minua aina tapahtumista ja kuulumista. Ja hänen tupansa oli majapaikkani aina Nilsiässä käydessäni. Viime kesänä tuo hyvä ystäväni Pentti poistui tästä elämästä. Pussihousukerholainen viimeiseen asti - hieno ja lämmin ihminen. Tässä Savon Sanomista kaapattu kuva Tammimarkkinoilta 2008 - kuvassa Pentti oikealla.

Pentti ja minä talvella 2009

Valoa

Valoa ! Siis valoa lisää päivään. Ja valoa lisää lapikas rintamalla. Päivät pitenevät ja suutaristakin sain apua. Ensimmäinen suutari sanoi, että mitään ei voi tehdä tuolle revenneelle lapikkaalle. Toinen suutari otti työn vastaan, arvioi hinnan 25 euroksi ja korjasi sen ! Homma selvä - lapikkaille hetki lisää käyttöaikaa. Hyvä !

No, minä ostin tällä välin netistä toiset lapikkaat tilalle ja olen niitä nyt rasvaillut hiljalleen ja otan ne kohta käyttöön. Toivon parasta, että ne jaksavat jalassani yhtä pitkään kuin itsekin.

Vanhat sukset on otettava esiin, kun hiihtokelit vihdoinkin alakavat olla käsillä. Jos homma onnistuu, nin laitanpa siitä kommenttia palstalle. Tilastoja vilkaisin sen verran, että viikon sisällä blogia oli kurkattu Suomessa 63 kertaa, Yhdysvalloissa 2 kertaa ja kerran Virossa sekä Ruotsissa. Kiitos kävijöille .

Harmia lapikkaiden kanssa

Hyvää Uutta Vuotta 2015 ! Ja kiitoksia mielenkiinnostanne blogia kohtaan ! Yli 5500 vilkaisua, vaikka jutut on olleet melkein tauolla. Ja tilastot kertovat, että katsojia on aivan viime viikkoina ollut myös ulkomailtakin - USA, Saksa, Ranska, Puola, Ukraina, Ruotsi ja mitä niitä onkaan. Kommenttejahan ei ole pahemmin ollut - mitä Raimo joskus.... Mutta uskotaan sen verran tilastoihin, että jatketaan vielä...

Otsikko kertoo, jotta huonosti kävi. Ostin lapikkaat joitain vuosia sitten -netistä - käyttämättömät.  80-luvulla tehdyt ja olivat parikymmentä vuotta olleet alkuperäispakkauksessa jossain vintillä. Siis aivan hieno lähtötilanne. Käsittelin ne jollain - en muista millä - tavoitteena kuitenkin oli rasvata niitä, että eivät olisi ihan koppurat. Mutta joku virhe siinä kävi. Nyt nahka on pinnlata halkeillut ihan ja toisen jalan lapikkaan nahka on pohjan rantista revennyt -- siis ihan läpireikä. Harmittaa.

Tuostapa voitte itse katsoa miten on käynyt. Ja mitään ei ole enää tehtävissä. Kävin suutarissa tänään. Ensimmäinen sanoi, ettei pysty sitä reikää paikkaamaan. Toinen sanoi, että yrittää. Ulkopuolelle ei teienkään voi enää mitän, mutta josko käyttöikää edes hiukan paikkaamalla saisi. Sinne jätin lapikkaan ja ensi viikolla kuulen, näen kuinka kävi.

No, ostin kuitenkin uudet. Tai siis taas vanhat vuosia vintillä olleet lähes käyttämättömät. Ja nyt olen aloittanut niiden käyttökuntoon saattamisen. Ensi pyyhin pölyt kostealla rievulla. Sitten tein ensimmäisen käsittelyn. Pyyhin rätillä, jossa oli nahkaölyä (ruottalaista Express nahkabalsamia) - suutari suositteli. Huomenna sitten uusi käsittely taas tuolla nahkaöljyllä. Toivotaan parasta pelätään pahinta. Jos teillä on kellään napakkaa hyvää ohjetta, vihjettä ... tai jotain mitä EI pidä thedä missän nimessä. Kertokaa !!!! Ja alla kuva noista lapikkaista  kauempaa -ihan tyylikkääthän ne on: Mutta joskus asiat voi olla pienestä kii - kuten reiästä lapikkaissa !!!

Nyt se taas valkenee

Talvipäivänseisaus ... viime yönä kello 1.03 !!! Tästä se taas alkaa valoistumaan. Kyllä se olikin tuo marraskuu pimeä. Kouvolan kulmillä auringon paistetta oli koko kuussa vain 3 tuntia !! Ei oikein innostanut edes blogiin kirjoittelu, vaikka kävijä laskuri näytti lukujen kasvavan. Ilmeisesti useilla vierailijoilla oli aikaa vilkaista, josko blogiin olisi tullut päivän piristettä. No, ei tullut !! Nyt on jo yli 5000 vierailua blogissa, sitten aloituksen. Aika huima määrä, kun vertaa sitä blogin kirjoitusten vähäisyyteen.

Verkostoituminen on yksi tämän ajan suosikki termi. Tulipa tässä blogin tiimoilta myös todettua, että pelaa se tässä pussihousujen parissakin. Yksi tuttu kyseli pussihousuja - vinkkasin siitä toiselle tutulle, joka kertoi kolmannelle - ja lopputuloksena kyselijä saikin itselleen housut. Hyvä näin !

Marraskuulla tuli taas koettua, että vanhat materiaalit ovat todella hyviä. Lähdin muikku nuotalle ja etsin Jahti-pukua ("Suomalaisten miesten uusi kansallispuku" sanoi yksi amerikoista palannut tuttava). En löytänyt sitä. Mutta löysin vanhan sarkapukuni. Ja se oli hyvä valinta - ei näet hiosta, kun tuossa nuotta hommassa välillä seistään ja välillä huhkitaan. Ostin muuten huutonetistä ison läjän vanhoja armeijan vaatteita. Pistin valtaosan eteenpäinj - itselle jäi yhdet sarkahousut ja päällystakki. Samoin jäi käsiin yksi vanah upseerin matteli. Nyt olenkin katsellut sitä vähän sillä mielellä, josko siitä saisi leikattuakin kaavojen avulla sarkaiset pussihousut. Täytyy hommata kaavat ja mittailla!
Nopeimmin meni muuten kaupaksi pussihousut - niitä oli kahdet siinä läjässä. Militaria harrastajille menivät.

Joulu on jo ovella. Telkkarissa menee joulukalenteri ja tänä vuonna pussihoustkin näyttävät kuuluvan rekvisiittaan - tonttu Serlokkisella on hieman kulahtaneet pussihousut, joita on paikkailtu jonkilaisin ratsupaikoin. Hyvää Joulua ja Onnea Uudelle Vuodelle !

                                 Tammikuussa jo aurinko valaisee puiden latvukset !

Pohdiskelua muodista

Perinteiden vaalimisessa ei aina tule ajateltua, että osassa asioita on itseasiassa kyse myös jonkin ajan muodin vaalimisesta. Rakentamisessa on alunperin ollut lähtökohtana tarve. Sitten, kun perusatapeet on tyydytetty on aloitettu koristelu. Ikkunanpielet esimerkkinä - pielilaudat on varmaan ensin asennettu estämään sateen ja tuulen pääsy karmin ja seinän väliin. Sitten noihin pielilautoihin on alettu tehdä puuleikkauksia.. jne. Kullakin ajalla on on ollut omat muoti-ilmiöt, jotka ovat sitten myöhemmin tulleet tunnusmerkiksi kyseiselle aikakaudelle. Ja nyt sitten me muutamat ylläpidämme tuota "tyyliä" eli vaalimme perinnettä.

Samahan se on pukeutumisessakin. Ensin vaatteiden tarkoitus oli käytännöllisesti vain suojata ilmojen vaihtelua vastaan. Materiaalit olivat mitä saatavilla oli. Vaan alkoihan se koristautuminen pukeutumisessakin, kun perustarpeet oli tyydytetty. Erilaiset kaulukset, höyhenet ja muut kummajaiset kiinnittävät huomiota vanhoissa tauluissa, joissa kuninkaalliset poseeraavat.

Sitten kun kirjanpaino tekniikka kehittyi ja alettiin julkaista sanoma- ja aikakausilehtiä, tulivat mainoksetkin pian mukaan. Ja vaatteiden valmistajat ja jälleenmyyjät alkoivat laatimaan ilmoituksia edistääkseen tuotteidensa myyntiä. Ja tämän kuvallisen viestinnän kehittymisen myötä myös asusteiden ulkonäön muutokset nopeutuivat. Uutuuksia ja mallien vaihteluita voitiin esitellä ostavalle yleisölle. Pikkuhiljaa syntyi myös alan omaa lehdistöä - siis sellaista joka oli keskittynyt vain esim puketumiseen. Muutokset näkyivät muuallakin kuin tehdasvalmisteissa vaatteissa. Räätälit ja kotiompelijat seurasivat myös vaatteiden "herrasväen"ulkonäössä tapahtuvia muutoksia ja sovelsivat niitä kukin kykyjensä mukaan omiin tuotoksiinsa.

Ja nyt sitten tässä vaalitaan perinnettä. Siis miltä aikakaudelta ? On tullut pohdiskeltua, jotta mikä se on tämän perinteen vaalimisen perimmäinen ajatus. Mikä on se motiivi ja tarkoitus? Onko se jotain järkevää, vai ihan vaan jotain erikoisuuden tavoittelua ? Luuleko sitä olevansa jotenkin tämän nykymenon vastustaja, siis "entisten hyvien aikojen kannattaja" ? Tiedä häntä !!  No, älkää nyt vaan luulko, että olen luopumassa perinteiden vaalimisesta. En toki !

Tuolta netistä kaappasin muutaman kuvan. Muotia ! Nuo kuvat ovat ulkomaiselta palstalta, mutta suomalaisen kirjoittajan sinne laittamia. Löysin sen silloin, kun kaivelin pussihousujen historiaa. Valitettavasti en pistänyt muistiin sitä sivustoa ja nyt en ole uudelleen sitä löytänyt. Kuvat ovat kuitenkin Suomesta ja muistaakseni 30-luvun loppupuolelta - joku Vaatetus-lehti se oli ja nuo kait kansi kuvia - Friitalan tuotantoa. Aikansa muotia ja muotitietoisuuden edistämistä.

 

Jatsareista

Olen jonkin aikaa yrittänyt etsiä tausta tietoja jatsareiden osalta. Tulos on ollut heikko. Netin kautta ei ole juurikaan tietoja löytynyt. Suomenkielisiltä palstoilta vain pari artikkelia. Ulkolaisilta sivuilta olen hakenut myös ja todella heikoin tuloksin. Hakusanoina olen käyttänyt "crinkled boots, leather boots ja ruched boots" - ei mitään viittausta jatsareihin. Kuvahakukaan ei johda mihinkään. Siis olisko niin, että jatsarit on ihan suomalainen juttu ?? Ja sitten se suomalainen historia -ei siitäkään mitään valaisevaa ole irronnut. Miten ja miksi jatsarit on sitten kehitetty ? Joku on sanonut mulle joskus, että ihan vaan ulkonäön takia .. siis koristautumista varten. Jotenkin en ole ihan valmis tuota allekirjoittamaan. Miksikö en ? No, silloinhan jatsarit olisivat ilman muuta olleet upseereiden paraatiasuihin kuuluvat jalkineet. Näin ei näytä olevan. Ei niitä Mannerheiminkaan jalassa ole. Paraatisaappaat ovat ilman valmiita kurttuja. Kurttuja eli käyttöryppyjä näyttää olevan vanhoissa kuvissa monen ukon saappaissa, vaan jatsarit on oma juttunsa.

Nytpä esitänkin oman teorian jatsareista. Katsokaas kun saappaiden varret näyttävät menevän kurttuun käytössä. Ja toisaalta paksummasta nahasta tehdyt ovat jopa nilkan kohdalta uutena vähän kankeatkin. Siis joku on keksinyt, jotta rypytettään varsi nilkan tienoilta valmiikis. On joustava ja pysyy ryhdissään. No tuo valmistusmenetelmä on tietnkin ollut hieman vaativampi.joten on se maksanutkin hiukan enemmän - siis ensi sijassa jatsarit on olleet parempaan käyttöön. Jazzin tanssimiseen oivat - kurtut kuin Jazzia soittavassa haitarissa -- siitäkö nimi jatsarit ?!.

Jos jollain on tietoa jatsareiden taustasta, niin valasikaapa minua. Ja jos on muita hyviä arvauksia, niin antakaa kuulua !!!

Tässä netistä poimittua ( jalkineet. net)
Jatsarit ovat miesten nahkaiset saappaat, jotka on helppo tunnistaa kaukaakin siitä, että kenkien varren alaosassa on rypytys. Kurtut on muotoiltu niin, että niistä muodostuu vinoruutuinen kuviointi, joka muistuttaa haitarin paljetta. Ennen vanhaan onkin vitsailtu, että hyvä hanurin soittaja kykenee lurauttamaan kappaleen vaikka jatsarilla. Jatsarien pohjamateriaali on perinteisesti ollut nahkaa, mutta näinä päivinä jatsarisaappaille löytyy myös kumipohjallisia variaatioita. Jatsarien kulta-aikaa oli sodan jälkeen vielä 1950-luku. Jatsareiksi voidaan mieltää myös rypyttömät saappaat, eli box-saappaat.
Jatsarien kanssa on sodan jälkeen käytetty pussihousuja, eli ratsuhousuja, jotka ovat reisien kohdalta leveitä ja lahkeiden suusta hyvin kapeita. Pussihousut ovat miesten pöksyt eikä niitä tule sekoittaa nykypäivänä muodissa oleviin naisille tarkoitettuihin haaremihousuihin.
Jatsarit tunnetaan eräin paikoin Suomea nimityksillä haitarisaappaat, ajurinsaappaat kurttusaappaat ja poimuvartiset saappaat. Tätä Suomen armeijassakin ennen maihinnousukenkiin siirtymistä käytettäviä kenkämallia valmistaa mm. Töysän Kenkätehdas Oy. Sen valikoimassa on tätä kirjoitettaessa neljä eri jatsarimallia, joista kaksi on rypytettyä ja kaksi sileävartista. Jatsarit ovat näinä päivinä lähinnä perinnetavaroita eikä niitä nähdä juurikaan käytössä.

Toinen netistä löytynyt ( Portaan nahkurinverstas www.nahkurinverstas.fi)
Suutari aloitti saappaiden valmistuksen ottamalla asiakkaan jalasta mitat. Hienompia lankkisaappaita varten ostettiin valmis tehdastekoinen nahka, boksnahka. Portaan verstaan saappaat pohjattiin ainakin vielä 1930-40 -luvulla käsin pikilangalla neulomalla ja puunauloilla naulaamalla. Ensin välipohjat ja päällinen ommeltiin yhteen. Sitten ommeltiin neuloihin rantti, jonka jälkeen ulkopohja naulattiin kiinni siihen tehdystä urasta. Nämä tehtiin jo valmiiksi mustatusta nahasta.

Yleensä Portaan nahkurinverstaan suutarinverstaalla tehtiin jatsareita, lapikkaita ja tavallisia koukkusaumaisia työsaappaita. Jatsarit olivat upseerin univormun vormusaappaiden tapaiset saappaat, joiden varsissa nilkkojen kohdalla oli joko kulmikkaita tai pyöreitä laskoksia, vormuja. Vormujen tekemiseen oli omat lestinsä, joissa oli lovet valmiina. Lestin varsiosassa oli neljä osaa, jotka kiilattiin yhteen. Nahka kasteltiin ja kuumalla raudalla tehtiin vormut nahkaan. 

Ja sitten kuvapari omista jatsareista ja tavallisista nahkasaappaista. Katsokaa kuinka noissa tavallisissa saappaissa varret menee käytössä rypyille. Jatsarit säilyttää ryhtinsä paremmin. Ja todella ovat nilkoista "joustavammat".

Alemmassa kuvassa olevat ruskeat nahkasaappat ovat muuten 70-luvun alusta. Åströmin kenkätehtaan valmistamat - ostin ne Jyväskylästä Kansan Jalkineesta ja alkuvuosina ne olivat minun "paremmat talvikengät". Pidin niitä kaiket talvet siten, että housujen puntit olivat saappaiden varsien päällä. Siihen aikaan housuthan olivat alaspäin leveneviä. Tosi hölmö muoti !!! Mutta saappat olivat hyvät. Ja kestävät - ajatelkaa, vieläkin käytössä.

Ei tullut valmista

Niin se kesä meni. Keväällä yksi kesän päätehtävistä oli ikkunoiden pokat - raappaus, kittaus ja maalaus. No, kesäkuu oli kylmä ja sateinen - ei tuota hommaa voinut ulkosalla tehdä ja sopivai sisätiloja ei ole !! Heinäkuussa alkoi vihdoin näyttää lupaavalta ja alotinkin projektin. Tein ihan sitä' varten telineen -sellaisen jonka ääressä voisi työskennellä istualtaa tai selkäsuoran seisten.

Sitten hommiin. Ensimmäiseksi käsittelyyn joutui Turusta ostamanai vanhat pokat - helppoa kuin heinänteko. Näin tuumailin, kun muutaman päivän raappasin vanhoja maaleja ja kittejä pois. Sitten iski jpoku - vasemman käden keskisormi turposi ja nivel oli kipeä. Lääkäri totesi, ettei ollut bakteeritulehdus - määräsi kortisonia viiden päivän kuurin. Olinhan tuota itsekin jo netistä tutkaillut ja päätynyt aikalailla samaan diganoosiin. Nivelrikkoa, kait ?! Väärä työäskentely tapa - sormenpäillä painoin raappaa ja niin nivelet rasittuivat. Siis väärä työskentely ja tottumattomuus. Tuli tauko.

Sitten kun seuraavan kerran yritin jatkaa, niin paarmoja oli pilven pimein. Ei siinä mitään viitsinyyt tehdä. Ja taas tauko. Sitten alkoikin kosteat kelit - ja ilmat viileni. Eikä taaskaan paikkaa missä maalausta olis voinut jaatella. Siis siinäpä se. Kaksi ikkunaa raapattu - käsitelty kiinanpuuöljyllä ja nyt ne odottaa sitä kittaamsita ja maalusta. Odottaa ensi kesää !! Ja odotellessani minä siirryin seuraavaan projektiin. Saunan pesuvesien käsittelyyn - tein jonkilaisen imeytyskentän. Teinkö turhaan ? Ottaako uusi ympäristöministeri jätevesiasetuksen auki ja uuteen käsittelyyn ? Näin näyttäsi mahdollisesti käyvän, tämän päivän uutisen perusteella. No, onneksi minulla jäi materiaalikustannukset alle50 euron !

Tässä vaiheessa vielä intoa ja toiveita täynnä - aurinko paistaa ja homma sujui ! Jatkuu ens vuonna...