Veranta

Kuten edellisessä kerroin, niin veranta sai uuden katon. Homeiset villat pois. Ja kattoon uusia vasoja sekä uusi raakaponttilaudoitus ja huopa. Lietso kuivattamaan ja vaihtamaan ilmaa. Vaan edelleen verannalla oli outo haju - aina kun ovet ja ikkunat olivat kiinni ja itse oli pois hiukan pidempään, niin sisään tullessa vastaan tuli tympeä kumma haju.

Lattia notkui hieman paikka paikoin. Heräsi epäilys, jos lattia olikin alkanut lahota tms -- jos vettä oli tullut sisään jo pitkäänkin. Siis lattia on aukaistava !! Päällimmäisenä siinä oli joku vanha muovimatto, joka oli liimattu todella tiukasti. Alla kaksi kerrosta lastulevyä - huolella toisiinsa naulattuina. Purkaminen oli aika homma. Ja sitten löytyi lasivillaa - oisko noin 20 senttiä. Ja syy !! Syy hajuun. Nimittäin villa oli täynnä hiirien kaivamia onkaloita ja hiiren papanoita oli paikoin sentti tolkulla. Opin sen, että asuin onkaloissaan hiirilläkin on vessat, papanat olivat aina isoina kasoina tietyssä paikassa. Varsinaisesti hometta ei alapohjan villoissa ollut juurikaan - mutta selvä hiiren kusen haju. Lattian notkuminen johtui ainoastaan hieman huterasti tehdystä rakenteesta - pari lattia vasaa oli tehty kakkosnelosen pätkistä, jotka oli kovin heppoisasti naulattu yhteen. Jatkettu pienillä laudan pätkillä ja muutamalla ohkaisella naulaal. Vuosien saatossa naulat antaneet periksi. Veranta oli tehty reilut 25 vuotta aiemmin - tuossa 80-luvun alkupuolella.

Uusin lattiavasat - 150x50, jotta ei enää tulisi ongelmia. Vasojen väliin huokolevyt ja sitten ekovillaa tuo vajaat 15 senttiä, päälle ilmansulkupaperi ja sitten lattialaudat. Laudat maalattiin. Oli tuossakin mokomassa savottaa harrastajalle ihan riittävästi. Mutta kun valmista tuli niin mieli oli hyvä.

T

Tästä tulee vesijohto painesäliöön ja lähtee edelleen saunalle

Syksypuoli meni vesikoppia näkertäessä. Vesijohto tuli näet veranalle, jossa oli painesäiliö ja sieltä vedet jatkoivat ulkorakennukseen. Oli tehtävä eristetty koppi, jotta pakkanen ei jäädyttäisi vesijohtoja. Kaivosta tulevaan putkeen saattokaapeli, ettei vaan pääsisi jäätymään, kun ei ollut tietoa kuinka syvään putket oli asennettu.    

Ja siinä sitä sai pähkäillä oikein tosissaan kuinka sen osan rakentaa, jossa putket tulevat (menevät) rossitilassa --- mutta kyllä sekin sitten onnistui ja sinne asennattu langallinen lämpömittari on toditanut, että työ tuli oikein tehtyä. Verannan alusen peittelin harvalla laudoista tehdyillä ritilöillä, jotka tervasin. Itse olen tyytyväinen lopputulokseen..ja sehän riittää. Ja verannan alla ei sitten enää säilytetä mitään - se ei ole varasto. Sinne ei hiirille pesimäpaikkoja tehdä !!

Katto

Jatkanpa torpan tarinaa !
Jo ostohetkellä kiinnitti huomiota torpan katto - päällimmäinen huopa oli paikoin puhki piipun kohdalta ja paljasti, että se oli tehty vanhan päälle. Ullakolla näkyi taas vanha pärekatto. Ns kylmäkammarin katossa ja seinillä näkyi, että joksus on vettä tullut läpi. Mutta rakenteet olivat terveet. Hinta neuvotteluissa päästiin yhteisymmärrykseen myyjän kanssa. Katto li uusittava ja maksaisi ehkä kuusi tonnia - puoliksi jaettiin.

Kevät koitti ja lumet alkoivat sulaa. Verannan katto vuoti ! Ilmankos verannalla oli ummehtunut haju. Heti kun lumet oli poissa, menin katolle ja tein pieniä paikkauksia. Ensimmäinen vesisade ja vettä tuli läpi. Siis verannan katto on uusittava heti !! Sen pystyin suunnitelemaan omana projektina. Torpan katosta sen sijaan pyysin tarjoukset kolmelta firmalta. Yksi vastasi ja sai projektin.

Verannan kattoa avatessa valkeni, että se oli vuotanut jo pidempään ja muutama ruoden oli lahonnut. Onneksi tuli avattua se heti ja mineraali villat olivat aika homeessa. Itse torpan kohdalla urakoitsija olisi halunnut nykäistä koko katon kaivinkoneen kauhalla pois, mutta vastustin ajatusta, koska kattovasat olivat tukevat ja aivan loisto kunnossa. Miksi vaihtaa niitä johonkin heppoiseen kakkosneloseen. Tutustuttuaan tilanteeseen urakoitsijakin hyväksyi sen. Hyvä niin.

Verannn katon uusiminen meni parissa päivässä. Ja eristeeksi tuli kymmenkunta senttiä ekovillaa, ilmansulkupaperit ja tuuletusrako. Tuuletusraon sivuihinlaitoin vielä tiheän metalliverkon, etteivät kimalaiset yms tekisi sinne pesäänsä. Talon katto remontti eteni valitettavan hitaasti ja pihan puoleisen lappeen kattohuopien asennuksen aikaan oli jo yöpakkasia. Tämä näkyy edelleenkin pieninä "epätasaisuuksina" huuvassa. Kattorempassa räystäitä pidennettin hieman - mikä näkyi lopputuloksessa. Antoi selkeästi ilmettä talolle - talo ikäänkuin ryhdistyi.

Seuraavana talvena olikin lunta oikein roppa kaupalla - oisko verannan katto pettänyt lahojen kattovasojen kohdalta. Nyt ei ollut huolta siitä. Päätin hankkia verannallae Lietson - siis aurinko kuivaimen. (katso googlesta Lietso - Hirvensalmelainen yritys valmistaa näitä) .

 Lähtötilanne ! Kuten kuvasta näkyy, niin veranta on rakennettu kierrätystavarasta. Ikkunat hieman eri kokoisia ja ikäisiä. Ovi joku vanha sisäovi. Mutta tilana ajaa asiansa.

Verannan katto purettu. Villat kääritty. 

Kattovasat vahvistettu ja osa uusittu.

Vanha katto purettu ja uutta aloitettu rakentamaan. Päreet yms kerättiin heti samantien pois, noihin taloa kiertäviin pressuihin. Jälkikäteen harmitti, etten maalannut noita päätykolmioita, kun telineet kerran oli paikallaan.

Seuraavana kesänä näytti jo ihan toiselta.

Ja tässä on Lietso ! Lämmittää ja kuivattaa kevättalvesta lähtien ilmaa verannalla.

Torppa

Huomasin tuossa päivänä eräänä, että ne jutut tuosta "perinnerakentamisesta" jäivät sinne vanhaan blogiin, joka loppui 2013, kun sivustot suljettiin (kilpailu blogisivujen ylläpidosta vei kannattavuuden). Ajattelinkin, että voisihan tässävahan palata ajassa taaksepäin ja kertoilla hiukan noista perinteistä. Mitä tuli tehtyä ... ja miten olisi pitänyt tehdä.!!

Talve 2009 oli vähä luminen sekin. Etsiskelin vanhaa hirsitaloa, Kymenlaakson sekä Etelä- ja Pohjois-Savon alueilta lähinnä. Kävin katsomassa aika monta kohdetta. Lauha, kostea talvi oli hyvä ajankohta kätdä noissa kylmillään olleissa taloissa. Useimmissa heti sisään astuessa pelmahti vastaan niin ummehtunut haju, että olin aivan varma, ettei se ollut etsimäni. Ja yleensä niissä oli tehty jokinlainen pinta remppa parinkymmnene vuoden sisällä. Muovimatot lattiaan, vesijohto ja viemäri keittiön nurkkaan. Lisäeristystä sisälle (stryroksia).

Se vesi- ja viemäri oli aivan liian usein näyttänyt aiheuttaneen ongelmia. Viemari vedetty sokkelin alta pihalle ja siihen kaivettu kaivo. Kosteus tunki taloon sisälle - tiskipöydän alakaappi aivan huurassa ja seinähirret lahonneet. Toinen yleinen ongelma oli lattioiden lisäeristys. Vanhalattia oli koolattu, koolausten päälle lastulevyt ja siihen muovimatto. Eristeeksi oli laitettu joko lasivillaa tai styroksia. Ja siellä muhi kosteus sitten lattiassa - ja takuuvarmasti koko lattia olisi aukaistava.

Sitten eräänä päivänä tärppäsi. Kohdalle sattui 20-luvulla rakennettu hirsitalo, mäen nyppylällä. Korkeiden kivitolppien päällä - täysin vapaasti tuulettuva rossipohja. Talo aivan ryhdissään, katon harja suora. Malttamatomana odotin välittäjän paikalle saapumista, että pääsisin sisälle. Vernnalla ummehtunut haju. Veranta rakennettu jälkikäteen - kierrätetyistä rakennusmateriaaleista. Vaan tuvassa ei haissut miltään. Hiiren papanoita oli kyllä vanhan sohvan päällä melkoisesti - mutta ilam oli hyvä. Ja pihapiirissä -luvulla tehty ulkorakennus, jossa sauna, kahden lehmän navetta ja puuliiteri. Lisäksi pihapiirissä vielä vanha heinälato - pyöreistä osin kuorimattomista riuista väsätty.

Tehtiin tarjous ja myyjä hyväksyi. Hinnassa huomioitiin talon huopakaton uusimisen vaatima investointi. Ja  molemmat olivat tyytyväisiä. Näin minusta tuli "torppari"

Torppa oli erotettu -luvulla naapurin tilasta ja siihen oli kuulunut pihapiirin lisäksi neljä hehtaaria peltoa. Torpan isäntä teki elääkseen timpurin hommia ja emäntä piti pientä karjaa, kuten silloin oli tapana (pari lehmää ja sika ).Timpuri kuoli vajaa viiskymppisena ja leski elätti itsensä ja lapset liki omavaraistaloudella. Kun emämtäkin kuoli, niin torppa liitettiin takasin kantatilaan, josta vanhukset muuttivat eläkkeelle torppaan asumaan. Tuolloin uusittiin talon uunit - leivinuuni, hella ja kamarin uuni. Siis käytössä oli tupa ja yksi kamari. Toista kamaria ei oltu tehty asuttavaksi, vaan se toimi kylmäsäilytystilana. Vanhusten kuoltua torppa myytiin kesäasunnoksi Hesalaisperheelle vuonna 1979. Ja heiltä sen ostimme helmikuun lopussa 2009.

Kylmäkammarin lattia oli aukaistu ja sinne oli laitettu lasivillaa ja raakalaudan päälle kovalevyt. Muuten se oli alkuperäisessä asussa. Sähköt oli hankittu 80-luvun puolivälissä ja 2005 vedetty vesijohto tuolloin tehdystä porakaivosta. Viemari oli vedetty hirsiseinän läpi ulos ja putki jatkoi matkaa ulkoseinällä talon nurkalle, josta edelleen kauemmas talosta.

Kaikki oli riittävän hyvässä kunnossa, että saatoimme asettua torppaan veittämään vapaa-aikaamme heti, kun hiiren papanat oli kuurattu pois ja huonekalut kannettu sisään. Lämmityksen alkuvaiheessa tuvan ikkunat vetivät aivan hikeen, kun hirsien luovuttama kosteus tiivistyi niihin. Leivinuunin knassa oli melkoinen taiteilu, jotta se suostui vetämään. Myöhemmin, kun nuohooja kävi, selvisi, ettei leivin uunia oltu lämmitetty oikeastaan lainkaan tuon 30 vuoden aikana, jolloin torppa oli ollut kesäasuntona. Poskikanavat kuulemma kuin pakasta vedetyt ! Tässä kuvia ensi päiviltä torpalla.

  Mitä sitten on tullut tehtyä ? Kemisti kun olen, niin ensin oli perehdyttävä kirjojen kautta tuohon rakentamiseen ja remontointiin. Vaan noista joskus toisella kertaa.

Retrohiihtoa

Yle Uutisten verkkosivuilla oli juttua Joensuusta. Umpihankihiihtoa. Siis ei koneella ajettuja latuja vaan edessä umpihanki ....

Tässä kopio osasta juttua:
Retrohiihtäjien motto voisi kuulua Aaro Hellaakoskea kevyesti muotoillen: Ladulla oot ladun vanki, vapaa on vain umpihanki. Retrohiihtäjät liikkuvat lumisessa luonnossa siten, kuin Suomen talvessa on luultavasti liikuttu siitä lähtien, kun suksen ensimmäinen prototyyppi laskettiin lumelle.

Tervattuja puusuksia, pussihousuja ja villapaitaa ei sentään tarvita, mutta aitoa asennetta on hyvä pakata hieman päiväretkelle mukaan. Tässä hommassa mieli lepää ja hiki tulee.

– Eero Oura

– Ei tähän nyt välttämättä puusuksia, tervavoiteita ja pussihousuja tarvita, mutta pitkät ja leveät suksien on hyvä olla. Tämä on tavallaan vähän kuin lumikenkäilyä tavallista isommilla ja pidemmillä lumikengillä. Minun sukseni ovat kaksi ja puoli metriä pitkät, kertoo raamikas, iso mies Eero Oura.
Laduille valmistetut kapeat vauhtisivakat eivät umpihangessa anna kantopintaa, vaan humahtavat syvälle lumen uumeniin. Leveämmällä suksella kulku on pehmeämpää ja suksi kantaa paremmin. Myös sauvojen on syytä olla sompamalliset, sillä valmiille laduille tarkoitettu variksenjalkaporkka uppoaa hangen syvyyksiin.
– Kun on vuosikymmeniä hiihtänyt noita höylättyjä latuja, jotka tietysti sinänsä ovat ihan komeita, niin välillä tekee mieli mennä latujen ulkopuolelle retroamaan. Aijjai, siellä vasta mieli lepää ja ruumis rasittuu hyvällä tavalla! hehkuu retrohiihtäjien umpihankilenkkejä vetävä joensuulainen Eero Oura.
Umpihagessa hiihtäessä tulee takuuvarmasti lämmin, joten maltillinen kerrospukeutuminen on viisautta.

Mutta minun mielestäni pussihousut ja villapaita olisivat kyllä mainio lisä tuohon "retrohiihtoon". Kouvolan kulmilla on parinkymmenen ukon kimppa, jotka hiihtelevät vanhoilla puusuksilla - yhdet olen nähnyt ja ne oli kyllä upeasti entisöity, mahtava lakkapinta. Muistaakseni jotkut Karhun vanhat leveät puusukset. Umpihankeen on kyllä paras olla hieman leveämmät sukset kuin nämä uudenajan hoidetuille laduille tarkoitetut. 

Sen verran on tullut koko iän hiihdeltyä, että komppaan kyllä tuon jutun kanssa. Koskemattomaan hankeen suksimaan ja heti tulee aivan erilainen tuntuma talviseen luontoon. Siellä ei tarvitse kilometrejä kerätä, eikä nopeustestiä tehdä. Ja lumikengätkin on vaihtoehto. Tosin suomalaisen lumen rakenne ei ole siihen kaikkein soveliain - Kanadassa lumikengät ovat kuulemmas oikein suositut, mutta siellä lumi on tiiviimpää. Olen lumikenkiä kokeillut ja nuoskakelillä niillä pääsee yllättävän jyrkkääkin rinnettä ylös - raskasta se oli. Salpauselältä pohjoiseen alkaa lumipeite jo olla sen verran paksu, että metsäänkin voi suksilla lähteä. Siis ulos !! Urpo    

Pussihousukerho on edelleen aktiivinen

Nilsiän Pussihousukerho on edelleen aktiivinen. Kuluneella viikolla oli Kuopion Tammimarkkinat ja Pussihousukerho jatkoi perinnettä osallistumalla taas markkinoille. Itse en ollut mukana, mutta seurasin netin kautta "tapahtumaa" ja bongasin sieltä kerholaisista parikin juttua. Kuopion kirjaston sivuilta ilmeni, että Pussihousukerho esiintyi kirjastossa ja paikalla oli peräti 120 kuulijaa. Aika hyvin - keskellä viikkoa ja keskellä päivää. Kuopion kirjaston twitter-palstalta löytyi maininta oikein kuvan kanssa
  https://twitter.com/KuopionKirjasto/status/557875014650052608

Ja Savon Sanomatkin mainitsi palstallaan Pussihousukerhon, pohdiskellessaan Torin ja Markkinoiden vetovoimaa ja perinteitä. Ei hassummin.
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/perinteet-pitavat-ylla-illuusiota-elavasta-torista/1971854

Itselläni on kulunut jo tovin viimeisestä osallistumisestani Pussihousukerhon tilaisuuksiin. Kerhon perustajajäseniin kuulunut Pentti oli minun minulle linkki kerhoon ja sen toimintaan. Hän informoi minua aina tapahtumista ja kuulumista. Ja hänen tupansa oli majapaikkani aina Nilsiässä käydessäni. Viime kesänä tuo hyvä ystäväni Pentti poistui tästä elämästä. Pussihousukerholainen viimeiseen asti - hieno ja lämmin ihminen. Tässä Savon Sanomista kaapattu kuva Tammimarkkinoilta 2008 - kuvassa Pentti oikealla.

Pentti ja minä talvella 2009

Valoa

Valoa ! Siis valoa lisää päivään. Ja valoa lisää lapikas rintamalla. Päivät pitenevät ja suutaristakin sain apua. Ensimmäinen suutari sanoi, että mitään ei voi tehdä tuolle revenneelle lapikkaalle. Toinen suutari otti työn vastaan, arvioi hinnan 25 euroksi ja korjasi sen ! Homma selvä - lapikkaille hetki lisää käyttöaikaa. Hyvä !

No, minä ostin tällä välin netistä toiset lapikkaat tilalle ja olen niitä nyt rasvaillut hiljalleen ja otan ne kohta käyttöön. Toivon parasta, että ne jaksavat jalassani yhtä pitkään kuin itsekin.

Vanhat sukset on otettava esiin, kun hiihtokelit vihdoinkin alakavat olla käsillä. Jos homma onnistuu, nin laitanpa siitä kommenttia palstalle. Tilastoja vilkaisin sen verran, että viikon sisällä blogia oli kurkattu Suomessa 63 kertaa, Yhdysvalloissa 2 kertaa ja kerran Virossa sekä Ruotsissa. Kiitos kävijöille .

Harmia lapikkaiden kanssa

Hyvää Uutta Vuotta 2015 ! Ja kiitoksia mielenkiinnostanne blogia kohtaan ! Yli 5500 vilkaisua, vaikka jutut on olleet melkein tauolla. Ja tilastot kertovat, että katsojia on aivan viime viikkoina ollut myös ulkomailtakin - USA, Saksa, Ranska, Puola, Ukraina, Ruotsi ja mitä niitä onkaan. Kommenttejahan ei ole pahemmin ollut - mitä Raimo joskus.... Mutta uskotaan sen verran tilastoihin, että jatketaan vielä...

Otsikko kertoo, jotta huonosti kävi. Ostin lapikkaat joitain vuosia sitten -netistä - käyttämättömät.  80-luvulla tehdyt ja olivat parikymmentä vuotta olleet alkuperäispakkauksessa jossain vintillä. Siis aivan hieno lähtötilanne. Käsittelin ne jollain - en muista millä - tavoitteena kuitenkin oli rasvata niitä, että eivät olisi ihan koppurat. Mutta joku virhe siinä kävi. Nyt nahka on pinnlata halkeillut ihan ja toisen jalan lapikkaan nahka on pohjan rantista revennyt -- siis ihan läpireikä. Harmittaa.

Tuostapa voitte itse katsoa miten on käynyt. Ja mitään ei ole enää tehtävissä. Kävin suutarissa tänään. Ensimmäinen sanoi, ettei pysty sitä reikää paikkaamaan. Toinen sanoi, että yrittää. Ulkopuolelle ei teienkään voi enää mitän, mutta josko käyttöikää edes hiukan paikkaamalla saisi. Sinne jätin lapikkaan ja ensi viikolla kuulen, näen kuinka kävi.

No, ostin kuitenkin uudet. Tai siis taas vanhat vuosia vintillä olleet lähes käyttämättömät. Ja nyt olen aloittanut niiden käyttökuntoon saattamisen. Ensi pyyhin pölyt kostealla rievulla. Sitten tein ensimmäisen käsittelyn. Pyyhin rätillä, jossa oli nahkaölyä (ruottalaista Express nahkabalsamia) - suutari suositteli. Huomenna sitten uusi käsittely taas tuolla nahkaöljyllä. Toivotaan parasta pelätään pahinta. Jos teillä on kellään napakkaa hyvää ohjetta, vihjettä ... tai jotain mitä EI pidä thedä missän nimessä. Kertokaa !!!! Ja alla kuva noista lapikkaista  kauempaa -ihan tyylikkääthän ne on: Mutta joskus asiat voi olla pienestä kii - kuten reiästä lapikkaissa !!!