Lehmänostajan takki

Kun tämä vanhojen vaatteiden varustelu kierre alkoi joitain vuosia sitten, niin tuli selailtua kaikenlaisia myydään palstoja. Ja ainahan sieltä löytyi jotain mielenkiintoista. Erään kerran löytyi myös lehmänostajan takiksi tituleeraattu nahkatakki. Niitä on käsittääkseni ollut hiukan eri pituisia - mutta tuota nimitystä ei kuitenkaan ole annettu pitkälle nahkatakille. Niin, siis nahkatakkihan se on ! Ja varustelukierre kun iskee, niin ei siinä mikään auta - ostettavahan se on. Ainakin jos hinta tuntuu olevan kohdallaan. Ja olihan se. Takki tuli postissa - ja haisi niin naftalle tai jollekin muulle polttoaineelle. Myyjä oli motoristi ja oli säilyttänyt takkia tallissaan, jossa rassaillut talvisin vanhoja ajopelejään. Itse ei varmaan tuota pakokaasun ja öljyn käryä niin vahvana ollut haistanut, kun oli tottunut siihen. Pesin sen kahdesti - vesipesu ja satulasaippua. Kuivattelin lappeellaan pahvien ja sanomalehtien päällä, joita vaihtelin kuin vaippoja ikään. Lopuksi käsittelin nahkabalsamilla, jota suutari suositteli. Aika hyvä tuli. Kesäkauden vielä tuuletin sitä ulkovarastossa. Eikä se enää haissut autotallille. Mutta sittemmin on tullut aivan uusi ongelma. Nimittäin minä ja persoonani. En ole sinut tuon takin kanssa - en osaa pitää sitä. Ja en varmaan opikkaan. Ei se ole ollut päälläni kuin muutaman kerran. Ja noistakin yhden kerran varjelemasta minua ampiaisen pistoilta, kun hävitin niiden pesää saunan oven yläpuolelta - räystään alta. Siihen se olikin mitä parhain. Antoi aitoa turvallisuuden tunnetta, kun tiesi etteivät ampiaiset siitä piikkiään läpi saa.
         
Jalassa vielä nahkapussihousut ja jatsarit. Päässä lierihattu, jossa oli hyttysharso. Pesä tuli hävitettyä ja pistoja en saanut. Tokihan mulla kokemusta jonkin verran oli, sillä kakarana meillä oli kotona mehiläisiä, joiden hoitamiseen piti osallistua kesäisin - piti siitä tai ei. Minä en kauheasti pitänyt ja siitä kait johtuu, etten vieläkään niin kovasti perusta hunajasta. Tiedän siis perusteet mehiläisten hoidosta ja ymmärrän, että niillä on varsin merkittävä rooli kukkien pölyttämisessä. Meilläkin oli aikanaan joka kesä hyvä omenasato, kun pesät olivat puutarhassa omenapuiden alla. Pölytys onnistui satavarmasti. Silti en tuohon perinteeseen itse ryhdy. Ainakaan vielä. Vaan saattapi olla, että tuosta "mehiläishoitajan takista " vielä luovun - panen sen myyntiin. Kun en sitä osaa pitää !!!! Ei kai se pahalta ulospäin näytä, mutta sisällä kun ei ole kotoinen olo !!

Kaikkea sitä oppii

Latasin kuvia tuonne "pilveen" - ajattelin, että jos teitokoneelleni käy jotain, niin ovatpa tallessa jossain. Tallennus paikaksi valitsin tuon "Haminan" eli googlen ilmainen palvelin. Joku on sanonut, että ne eivät olisi aivan turvallisia säilytyspaikkoja - voivat joutua ulkopuolisten käsiin. No, meikäläisen kuvat eivät sisällä mitään sellaista, että siitä olisi harmia mulle tai muille, jos niihin joku vakoilija pääsisi käsiksi. Tokkopa tuo edes jaksaisi niitä kauaa katsella. Ja jos jaksaa, niin sitten varmaan on kiinnostunut liitymään pussihousukerhoon. :-)

Vaan ihme oli se, että tuo pilvipalvelun kuvaohjelma pystyikin tunnistamaan kuvia ja yhdistelemään niitä. Sieltä tuli panoraamaa ja sitten sellaisia liikkuvia kuvia. Siis useampi kuva oli otettu samasta kohtaa perästysten ja ohjelmapa yhdisti ne - tuli siis eräänlainenvideo. Jos vielä onnistun laittamaan tuollaisen kuvan tähän ja se toimii edelleen samalla tavalla, niin jo maailma kummallinen - en minä tuota tajua. Vaan eipä ole tarviskaan.

Jep ! Jos tuo pussihousu-ukko tuossa "tanssahtelee" kun tämän blogin avaa, niin olen taas onnistunut tekemän jotain sellaista, mitä en oo ennen tehnyt. Siis se ei ole viedo, vaan valokuvakameralla useampi otos samasta paikasta peräkanaa... Kuva on sitten muuten kevät talvella (huhtikuun alkua) 2013. Ei oo vuodet veljeksiä

Talvitakki

Ostin muutamia vuosia sitten vanhan, käyttämättömän Kestilän pitkän talvitakin 50-luvun alkupuolelta. Takin kangas on diakonaalia, kaulus kultalammasta ja sisävuori irrotettava tikattu kangas. On muuten lämmin, niin lämmin, että tuollaista kovin usein nykyään tarvitse. Ei sitä enää seisoskella ulkona pakkasessa pitkiä aikoja. Autoillessakaan ei moiseen tarvetta, kun lämmityslaitteet on niin tehokkaita. Toista oli ennen. Silloin autoillessa, tai julkisillakin matkustaessa oli todella hyvä, kun päällä oli lämmin pitkä takki. Ehkä autossa kuljettajalla se oli hieman hanakala. Minä ainakin totesin, että pitkät helmat olivat jossain määrin tiellä ajaessa. No, hankittu on ja muutaman kerran käytettykin. Ei tullut otettua kuvaa, silloin kun oli karvalakkikin päässä. Kelvatkoon nyt tuo kuva, jonka arkistostani löysin. Ja sitten laitan tähän kaksi kuvaa Friitalan vanhoista katalogeista. Ja vielä linkin Kansallisarkistosta löytyvään Friitalan katalogiin vuodelta 1930. Noita löytyy muiltakin vuosilta, kun etsiskelee...
http://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/secure/showPage.html?conversationId=9&action=entryPage&id=347529

Kestilän talvitakki (malli P174)

Friitalan kuvastosta

 Friitalan vanhasta lehdestä (netistä kaapattu)

Hieman lisää historiaa

Kävinpä tuossa vielä tarkistamassa muutamia lähteitä lisää, saadakseni selvitettyä itselleni, että mikä se on se todellinen ero alkuperäisten "breeches"ien ja "jodhpurs"ien välillä.. Ja nyt se valkesi. Breeches ulottui just ja just polven alapuolelle - ja lisäksi olivat aika napakat - lahkeen alaosa oli napitettu. Jodphursit sen sijaan ovat aikalailla pussihousujen malliset. Ja jalan alla on käytetty kuminauhaa liki alusta pitäen. Sitten selvisi jostain vielä semmoinenkin juttu, että vetoketjukin oli jo käytetty, mutta sota sai aikaiseksi pulaa metallista ja siksi napit palasivat takaisin. Ja ehkä hauskin löytö oli japanilaisten keksintö. Lökärit - ne on nykyaikainen muunnelma jodhpurseista - eli kangasta on takalistolla ja reisien sisäpuolella - ja niinpä niissä on väljyyttä samalla lailla ja samoissa paikoissa kuin pussihousuissa. Kuvat kertokoot !!

Tässä on Breeches 1800-luvulta

Tässä Jodhpursit Maharaja Sighin jalassa

Tässä Edward skottilaisisesta tartanista tehdyissä jodhpurseissa.

Ja tässä japanilaista farkkukankaasta tehdyt "nyky-jodhpursit".

 

Ja jotta kaikki olisi täydellistä tuossa englanninkielisessä informaatiossa, niin tietenkin amerikkalaiset kutsuvat jodhpurseja breeheseiksi. Siiten vielä näkee tekstejä, joissa alkuperäiset pussimaiset erotetaan joko flared tai flared-hip tai joskus peggy. No onhan meilläkin pussihousut tai saapashousut !!!

 

Vaan nyky versiot ratsastuksessa käytettävistä jodhpurseista ovat kaikki tiukkoja eli löysä pussimainen yläosa on korvautunut joustavilla kankailla. Ja me pussihousujen käyttäjät ollaan historiaa !!!!!! perinteiden vaalijoita !! 



 

Pussihousut Sothsissa

No pitihän se arvata, että ei olympialaisia ilman pussihousuja ! YLEn Ville 30 päivässä sivustolla oli oheinen kuva Sotshissa turvamiehenä olevasta kasakasta.

Ja Suomen naiset muuten saavutti upean hopean viestissä - kyllä pulssi nousi korkealle ihan kotisohvalla maaten. Lunta on niin vähän, ettei ole päässyt itse "uusia" suksia testaamaan. Ehkä siihenkin vielä tilaisuus tulee.

Pussihousujen historiasta

Asia on vaivannut minua pitkään. Ja onhan tuosta minulle kysymystäkin tullut "Miksi nuo pussit? Onko niihin joku syy ?". Suomalaisista lähteistä ei ole mitään löytynyt. Nyt laajensin hakua.. käytin hakusanoina "breeches", "jodphurs" ja sitten vielä lisäsin molempiin "flared". Ja taisinpa käyttää "flared hip jodphurs"...Ja tuloksiakin löytyi. Aika samanlainen tarina useammalla sivustolla. Onko sitten kaikki käyttäneet samaa alkutekstiä, sitä on vaikea sanoa. Uskottavimmalta tuntui Gentlemas Gazetten johon tässä linkki http://www.gentlemansgazette.com/jodhpurs-guide-pants-history-style-where-to-buy/  Tuliko tuo uskottavuus siitä, että teksti oli pisin.

Historia lyhyesti ! Intiassa Jodphurin (kaupunki?) Mahajaran poika Sir Pratap Singh oli innostunut poolosta. Hän kehitti poolojoukkueelle uuden peliasun - vanhan intialaisen Chiradar vaatteen pohjalta 1890. Joukkue menestyi hyvin ja osallistui Englannissa turnaukseen 1897 Kuningatar Vikrtorian "Timatti juhlien aikaan" Joukkue pärjäsi myös siellä. Walesin prinssi Edward oli paitsi innokas poolon pelaaja, myös kova poika muodin perään. Jodphurin joukkueen asut herättivät suurta kiinnostusta ja niistä tehtiin kopioita. Aluksi tiukat lahkeet ulottuivat puolisääreen, mutta englantilaiset räätälit (Savile Row) yhdistivät pussimaiset ja pitkät kapeat lahkeet, jolloin ei välttämättä tarvinnut enää käyttää kalliita pitkiä ratsastussaappaita, vaan saattoi istua satulassa kevyemmät jalkineet jalassa ja silti eivät sääret hankautuneet hevosen kylkiin. Ratsupaikat oli taas ommeltu ulkoreunoille, jolloin ompelusten saumat eivät hiertäneet takamuksia eikä reisien ja sääriensisäpintaa. Ja pussimainen löysä yläosa helpotti nousemista hevosen selkään, samoin kuin istumista ja liikkumista satulassa.

Näin oli syntynyt pussihousujen perusmalli - 1900 luvun alkuun mennessä. Englantilainen eliitti seurasi nopeasti tätä uutta muotia. Armeijan ratsujoukkueet omaksuivat nopeasti pussihousujen käytön , etenkin upseerien asuiksi. Hollywoodin suuret oman egonsa tuntevat johtajat taas matkivat armeijan pukeutumista ja näin muoti levisi äkkiä myös amerikkalaisten keskuuteen. Kaikenlainen urheilu alkoi myös kasvattaa suosiotaan ja pussihousut olivat trendikästä pukeutumista niin tenniksessä, hiihdossa ja hiljalleen kehittyvässä moottoriurheilussa.

1920- luvulla naisten kuntoilu ja urheilu kasvoi räjähdysmaisesti. Kun aiemmin naiset olivat käyttäneet hametta, niin nyt housujen käyttö yleistyi. Hevosen selässä naisten ei enää tarvinnut istua poikittain satulassa, vaan saattoivat pussihousut jalassa ratsastaa normaalisti. Rankalainen muodinluoja Coco Chanel oli aloitteellinen vaikutukselle, että moderni, aktiivinen nainen saattoi käyttää pussihousuja niin ratsastaessa kuin muutenkin reippaassa ulkoilussa. Naisten pussihousujen käyttö jatkui varsin laajasti aina toiseen maailmansotaan saakka.

Armeijoissa pussihousut jatkoivat voittokulkuaan, olivathan ne erittäin käyttökelpoiset myös motorisoitujen joukkojen käytössä, kun hevosten asema kulkuvälineenä heikkeni.

Nyt siis löytyi historiatietoa sen tueksi, että pussihousut kehitettiin ratsastus käyttöön. Ja nimenomaan antamaan joustavuutta housuille, niin ratsaille noustessa kuin satulassa istumiseen. Ja vielä 1920-luvulla pussihousut olivat pääasiassa eliitin ja upseerien vaatteita.

Polojoukkue

Nuori Prinsessa Elisabet (myöh. kuningatar)

Nuoipari metsästysretkellä

Housu mainos 1928

Puseroita 1928

Ratsastajatar 20-luvulta

 

Intialaisia polo-palvelijoita "Jodphureissaan"

     

Upseereita pussihousuissaan

 

Kuvat on kaapattu netistä pääsoin Gentelman Gazetten jutusta.

Juttu on ehkä hieman sekava, mutta toivottavasti pääsette siitä johonkin tolkkuun. Ja syvällisemmin asiaan voi vielä uppoutua lukemalla tuon viitteessä mainitun jutun. Yhteenvetona voi sanoa : intialaisten innovaation pohjalta jatkojalostettu Englannissa.

Miksi pussihousut ?

Mies Itä-Suomesta heitti kommentin, että miksi pussihousut ja muut perinnevaatteet. Hyvä kysymys. Kuten jo vastauksessani totesin, niin alkuperäisiä syitä voi olla monia ja kullakin omat syynsä. Mutta kun on kerran käyttäjäksi ryhtynyt, niin varmasti monelle on tullut uusia näkökulmia myös pysyä käyttäjänä. Perinteisten vaatteiden materiaaleissa on niin monta hyvää puolta, että ei niitä pysty äkkiseltään yhden blogi kirjoituksen aikana edes muistamaan. Siis perinteiset materiaalit - villa, pellava, nahka ja ehkä myös puuvilla. Kaikki nuo ilman lisättyjä tekokuituja.

Pussihousujen diakonaalikangas on villaa - tiiviiksi kudottua. Pitää tuulta, siirtää kosteuden eli hengittää. Vertaillessani sitä näihin uusiin materiaaleihin - kutsuttakon noin yleisesti goreteksiksi - ero on huomattava. Toki nuo uudet eivät päästä vettä sisäänpäin ihan niin nopeasti kuin villakankaat, mutta toisaalta eivät ne myöskään hengitä kovin tehokkaasti ulospäin. Sisältäpäin alkaa äkkiä tulla "märkä" olo, jos vähänkin liikkuu tai ilma on lämmin. Ja villapaita toimii aivan samoin - siirtää kosteuden ulos, Villakankaissa säilyy kostumisesta huolimatta "ilmaa" joka toimii eristeenä kylmyyttä (ja kuumuutta) vastaan. Pellava on myös hyvä materiaali ja paranee vanhetessaan. Kesällä viileä, talvella lämmin. Pellava ja villa - entisaikojen kerrospukeutumista. Ja ne eivät kerää staattista sähköä !!

No, kyllä mulla noita uusiakin materiaaleja on ja monesti ne toimii ihan hienosti. Hiihtäessä - alusasu, väliasu ja hiihtopuku (edestä tuultapitävä, takaa tuulta läpäisevä). Mutta sitten on syytä hiihtää - älä pysähdy juttelemaan, voi tulla äkkiä vilu !!

Pussihousut eli saapashousut on kyllä aika mainio keksintö. Yläosa on väljä - siellä on ilma tilaa eli eristystä. Ja nuo kapeat lahkeet helpottavat huomattavasti saappaiden sujauttamista jalkaan - ei mene lahkeet ryttyyn. Miksi nuo pussit ? Joku on esittänyt, että ne on alun perin tehty ratsastamista varten - kun kankaat eivät joustaneet, niin yläosastaan väljä housu antoi tilaa vaatteelle "joustaa" . 1900-luvun alkupuolella ratsastushousut alkoivat olla niin piukat, että satulaan meno ja istuminen hankaloituivat. Sitten joku keksi lisätä kangasta yläpäähän. No. Kyllä pussihousuissakin on sitä muotioikkua - pussien koko ja malli on vaihdellut vuosikymmenten ja kulttuurien saatossa. Se on sitä korvien välissä olevaa juttua, mistä kukakin sitten pitää. Ei voida sanoa olevamme ihan vaan käytännön ja perinteen ystäviä. Ainakin minun mielestäni semmoset isomman puoleiset pussit on paremman näköisiä. Vai mitäs itse ajattelt ?  

Kestäviä !! Siinä on yksi tärkeä pointti. Mullakin on eräätkin todella vanhat pussihousut ja ne on aina vaan ehjät. Tietenkin ne on valmistettu aikana, jolloin huolellinen käsityö oli vielä itsestään selvyys, koska kalliita materiaaleja ei saanut hukata huolimattomalla ompelulla. Mutta on tuo diakonaali vahvaa kangastakin.

Jatketaan aiheesta! Huomasitteko muuten, että osasin päivittää blogin kellonajan Suomen aikaan. Nyt on jo puoliyö sivuutettu !!! Ja kuvaksi talvista pukeutumista muutaman vuoden takaa. Palataan. Urpo