Lapikkaiden ja supikkaiden tekijä

Pauli kävi tapaamassa suutaria...........

Mistä lapikkaat ja supikkaat tulevat ?

Suutari Martti Koljosen verstaasta Tuupovaaran Onnelantieltä. Suutarinverstas toimii Tuupovaaran vanhan 1907 rakennetun puukoulun yhdessä luokkahuoneessa, jossa suutari on vuokralla.

Martti Koljonen on tehnyt kenkiä, pääasiassa supikkaita perinnekenkien valmistuskurssin jälkeen, vuodesta 1967 alkaen.

Korjaten ja pohjaten kenkiä sekä tehnyt tilauksesta myös mittojen mukaan lapikkaita ja supikkaita asiakkaille ympäri Suomea. Hänen tekemiään kenkiä löytyy myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Vähemmän tunnettuja tallukkaita valmistuu jonkun verran - huovasta ja nahkasta tehty lämmin talvikenkä

Kun suutari pääsee itse valitsemaan vuodat materiaaliksi, saa parhaat materiaalit. Laadukkaan vuodan  saatavuus tänä päivänä on hyvä.

Ensin vuodasta leikataan kaavoilla kengän päälliset, jotka ommellaan käsin muotoon pikilangalla laitetaan lestiin ja pohjat liimataan kiinni. Sitten vielä viimeistely ja asiakkaalla on uudet kengät käveltäväksi pitkäksi aikaa. Edellinen on erittäin tiivistetty versio kenkien teosta.

Eikä tarvitse tyytyä vain yhteen väriin, supikkaita tehdään useita punaisen sävyjä lienee ”tyttöjen mieleen” myös siniset, ruskeat ja mustat. Varmaan muitakin värejä saa kun tilatessaan esittää toiveensa suutarille. Lapikkaissa taitaa olla enimmäkseen nahkan väri vaalean ruskea, joka tummuu ajanmyötä. Mustaa ja joitakin värillisiäkin on tehty.

Lienee sekä hyvä että vähemmän hyvä asia? Malleja on molemmissa kengissä vain yksi tai kaksi korkeintaan ( lapikkaat normaalipituisella saappaan varrella, tai käännettävällä roikovarrella, jolla lienee muitakin nimiä). Supikkaat taitavat mennä yhdellä mallilla, korkeintaan saumojen malli voi vaihdella.

 Niin lapikkaat kuin supikkaatkin ovat olleet alkujaan Suomen maaseudulla käyttökenkinä. Kenellä kenkiä on ollut, kenkiä ovat tehneet niin suutarit kuin harrastajatkin mahdollisuuksiensa ja taitojensa mukaan. Tänä päivänä molempia tehdään myös harrastusmielessä Vapaaopistojen kursseilla. Varsinaisesti leipätyönä supikkaita, lapikkaita kuin myös jatsareita tehnee noin puolenkymmentä alan taitajaa.

Asiakaskuntaa on monenlaista; yksityiset ihmiset sekä kansan tanssiryhmät tilaavat supikkaita tanssikengikseen. Mukava niillä on kävellä vaikka ei kansantanssia harrastaisikaan, voi olla ”kevytkenkäinen” koska jalkineet ovat todella kevyet ja mukavat jalassa, melkein kuin toinen iho.

Lapikkaat mennevät ihan tavalliselle hyvää kenkää, perinnettä tai muuten vain jalkojen hyvää oloa arvostavalle kenkien käyttäjälle. Kun kenkä tehdään mittojen mukaan ne ovat joka suhteessa hyvät olla ja astua, kestävätkin kun muistaa hoitaa. Jos sauma pettää, on helppo korjata alan osaajan toimesta.

Lapikkaita käyttivät roikovarsi versiona myös entisajan tukkijätkät, oli parempi hypätä reen jalakselta hankeen kun voi kääntää pitkät varret ylös, suojasivat lumelta sekä viimalta reellä ajettaessa. Nahkapohjat olivat puunauloilla naulatut, niillä pysyi myös tukkijätkä pöllinpäällä, kostea nahka ei luista. Tänä päivänä niihin liimataan nahkapohjan päälle kuminen pitopohja, pysyy pystyssä  talviliukkailla eikä nahkapohja kastu.             

 Huolto-ohje, josta oli joskus aikoinaan hänen kanssaan puhetta.

Hyvää nahkarasvaa ohuesti ettei nahkan huokoset mene tukkoon, puhdistus kurasta yms kuivaus hellästi jos pääsevät kastumaan, ei kuumalle uuninpankolle