Lehmänostajan takki

Kun tämä vanhojen vaatteiden varustelu kierre alkoi joitain vuosia sitten, niin tuli selailtua kaikenlaisia myydään palstoja. Ja ainahan sieltä löytyi jotain mielenkiintoista. Erään kerran löytyi myös lehmänostajan takiksi tituleeraattu nahkatakki. Niitä on käsittääkseni ollut hiukan eri pituisia - mutta tuota nimitystä ei kuitenkaan ole annettu pitkälle nahkatakille. Niin, siis nahkatakkihan se on ! Ja varustelukierre kun iskee, niin ei siinä mikään auta - ostettavahan se on. Ainakin jos hinta tuntuu olevan kohdallaan. Ja olihan se. Takki tuli postissa - ja haisi niin naftalle tai jollekin muulle polttoaineelle. Myyjä oli motoristi ja oli säilyttänyt takkia tallissaan, jossa rassaillut talvisin vanhoja ajopelejään. Itse ei varmaan tuota pakokaasun ja öljyn käryä niin vahvana ollut haistanut, kun oli tottunut siihen. Pesin sen kahdesti - vesipesu ja satulasaippua. Kuivattelin lappeellaan pahvien ja sanomalehtien päällä, joita vaihtelin kuin vaippoja ikään. Lopuksi käsittelin nahkabalsamilla, jota suutari suositteli. Aika hyvä tuli. Kesäkauden vielä tuuletin sitä ulkovarastossa. Eikä se enää haissut autotallille. Mutta sittemmin on tullut aivan uusi ongelma. Nimittäin minä ja persoonani. En ole sinut tuon takin kanssa - en osaa pitää sitä. Ja en varmaan opikkaan. Ei se ole ollut päälläni kuin muutaman kerran. Ja noistakin yhden kerran varjelemasta minua ampiaisen pistoilta, kun hävitin niiden pesää saunan oven yläpuolelta - räystään alta. Siihen se olikin mitä parhain. Antoi aitoa turvallisuuden tunnetta, kun tiesi etteivät ampiaiset siitä piikkiään läpi saa.
         
Jalassa vielä nahkapussihousut ja jatsarit. Päässä lierihattu, jossa oli hyttysharso. Pesä tuli hävitettyä ja pistoja en saanut. Tokihan mulla kokemusta jonkin verran oli, sillä kakarana meillä oli kotona mehiläisiä, joiden hoitamiseen piti osallistua kesäisin - piti siitä tai ei. Minä en kauheasti pitänyt ja siitä kait johtuu, etten vieläkään niin kovasti perusta hunajasta. Tiedän siis perusteet mehiläisten hoidosta ja ymmärrän, että niillä on varsin merkittävä rooli kukkien pölyttämisessä. Meilläkin oli aikanaan joka kesä hyvä omenasato, kun pesät olivat puutarhassa omenapuiden alla. Pölytys onnistui satavarmasti. Silti en tuohon perinteeseen itse ryhdy. Ainakaan vielä. Vaan saattapi olla, että tuosta "mehiläishoitajan takista " vielä luovun - panen sen myyntiin. Kun en sitä osaa pitää !!!! Ei kai se pahalta ulospäin näytä, mutta sisällä kun ei ole kotoinen olo !!