keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Pussihousut ratsastuksessa

Alunperin pussihousuja käytettiin hevospoolossa. (Tästä lisää vanhassa blogissani ). Vanhoja kuvia etsiessäni olen varsin usein törmännytkin kuviin, joissa ratsastajalla on pussihousut jalassa. Ja lähinnä nuo ovat olleet englantilaisia kuvia 1900-luvun alku vuosikymmeniltä. Kotimaista alkuperää olevaa kuvastoon en ole kovin usein törmännyt. Ja museoiden kuvissakaan ei juuri ratsastajia pussihousuissa näy. Kertoisiko se myös siitä, että meillä tuo ratsastus on ollut aika harvinaista ja vain pienen piiriin suosima laji. En tiedä. Itse en ole ratsastusta harrastanut - mutta kyllä työkseni tehnyt.

1963 sain ensimmäisen varsinaisen kesätyöpaikan. (sitä ennen tehtyjä sokerijuurikkaiden harvennusta ei työpaikaksi laskettu - sehän oli penni per metri ja sitä tehtiin vain muutama viikko kesässä). Ensimmäinen työpaikka oli Mustilan Kartanon Taimitarhalla hevoskuskina, Palkka oli 95 penniä tunnilta. Päätyöni oli ohjastaa hevosta ratsain, kun työparini ohjasi haraa hevosen perässä. Harasimme rikkaruohoja taimien välistä. Mustilan Taimitarhahan on kuuluisia puiden ja pensaiden kasvatuksesta. Oli siellä ruusuja ja muitakin kukkia.

Aamu alkoi noutamalla hevonen tallilta kello 7 ja sitten ratsastin muutaman kilometrin päähän tarhalle. Siellä koko päivän harasimme. Kaksi kahvitaukoa ja puolen tunnin ruokapaussi. Puoli neljän jälkeen lähdin ratsastamaan takaisin tallille. Silloin tällöin minua ja hevosta tarvittiin muualla. Esimerkiksi rahkasammaleita ajamaan suon laitaan. Naiset kuokkivat sammaleita ja minä vedin ne reen kanssa suolta pois. Sitten toisella kertaa taas kärryllä suonlaidasta puutarhalle.

En ollut aiemmin ollut koskaan sen lähempänä hevosta kuin mitä nyt käryllä tai reessä istunut. Ja ensimmäisenä työpäivänä mulle "iskettiin hevonen käteen" - lyhyt oppimäärä valjastuksesta ja  itten piti jo mennä töihin. Kyllä siinä aluksi pelotti. Ja valjaiden kiinnitykset aukeilivat. Kuolainten laitto hevosen suuhun jännitti. Mutta kaikkeen tottui pikku jiljaa. Kyllähän siinä oli suuren apuna se vanha ruuna - Ralli, joka oli tottunut meihin kesäpoikiin. Melkein se osasi opastaa, miten hommat pitää tehdä. Muutaman kerran kun Ralli oli "huollossa" ja tilalla oli toinen hevonen - ori, jonka nimeä en muista, tuli ongelmia. Tallimestari varoitti, että se haluaa tallille. En tajunnut sitä ja niinpä, kun käytiin ruokatauolle, irroitin valjaat ja laskin suitsista irti, jotta hevonenkin pääsee syömään. Se lähti. Käveltyäni tallille tallimestari piti sen läksytyksen, sillä ori oli laukannut täysillä tallille ja oli siellä aivan vaahdossa. Seuraavana päivänä olin varovaisempi ja en päästänyt sitä karkuun, vaan sidoin sen ruokailun ajaksi puuhun. Työpäivän päätyttyä hyppasin ratsaille, heinäsäkki satulana -  Hevonen alkoi lauakata kohti tallia niin, että minä en pystynyt keskittymään muuhun kuin selässä pysymiseen. Heinäsakki persuksien alta putosi jo lähtölaukassa. Oltiin tallilla aivan etuajassa ja taas oli hevonen ihan vaahdossa, tallimestari vihainen. Onneksi Ralli ei ollut usein pois töistä. Kuukauden lopussa oli tilipäivä. Rahat ruskeassa tilipusissa, joka on vieläkin tallella.. 155 markkaa 25 penniä. Ensimmäinen tili. Ostin sillä polkupyörän - käytettynä. Kolmivaihteisen Pantterin, rumpujarruilla. Ja tilistä jäi vielä 5 markkaa !! Heinäkuussa työpäiviä oli enemmän - ei mitään juhannuksia tms ja tilipussissa oli rahaa 222 markkaa  75 penniä. Elokuun tilipussi ei ole tallessa, joten en tiedä saiko tuohon aikaan jo lomarahoja lopputilin yhteydessä.

Valitettavasti valokuvia ei siihen aikaan otettu kovinkaan paljoa, joten niitä ei tähän ole liittää. Viime kesänä olin Lappeenrannassa ja näin siellä nuo Rakuunat tauolla Linnoituksen hevospuomilla - sitten kaappasin yhden lisää kuvan netistä. Ja vanha britti mainos ratsastusasusteista.




 Liitänpä tähän vielä skannatun kuvan siitä tilipussista kesäkuulta 1963. Siitä käy ilmi, että olin puutarhurin palkkalistoilla ja veroja ei tarvinnut koululaisen siihenkään aikaan maksaa. Enkä ollut ottanut förskottiakaan. Tuo "laskuja" osio tuossa saattoi olla mm. kaupasta tehtyjä ostoksia, sillä Kartanolla oli oma kauppa aika pitkään ja vakituiset työntekijät ostivat sieltä ruokatarvikkeita ns. kirjalle. Useat heistä asuivat Kartanon torpissa vuokralla. Oisko vuokrakin viety suoraan tilistä ?
Ja talvinen kuva Syötteeltä

Takki lähti..

Taannoin kirjoittelin siitä "lehmänostajan takista". Olin luopumassa siitä. Kukaan ei sitä blogin kautta kysellyt. Laitoin sitten sen myyntiin tuonne nettiin, vaan eipä sitäkään kautta kyselyjä tullut. Toisaalta ei mikään ihme, sillä siellä oli niin pitkät listat myytäviä nahkatakkeja. Tosin ei yhtään samanlaista kuin se minun takki. Olisi pitänyt luokitella se paremmin, että olisi erottunut kaikista nahkatakeista- ja -pusakoista.

Kesällä Raimo tuli käymään. Sain yllytettyä häntä kokeilemaan takkia. Se oli sopiva. Ja niinpä annoin sen hänelle. Mitä tuota varastossa roikottamaan,kun ei ole käyttöä ja kun jotenkin en tunnistanut itseäni sen takin sisällä. Ja mielestäni oli hiukan isokin mulle. Niin takki lähti Alavudelle.



Ne ratsastushousut, joita kaupittelin kesällä, ovat edelleen minulla. Olivat netissä jonkin aikaa myynnissä, vaan ei menneet kaupaksi. Yksi kysely tuli, mutta sekin hiipui ennenkuin ehdin vastata. Viimeaikoina on vaikuttanut siltä, että pussihousujen kauppa tuolla netissä on hiipunut takavuosien tasolta aika paljon. Tori.fissä oli syksyllä myytävänä vanhoja pussihousuja pikään. Ja ne vähät mitä on ollut huutonetin puolella eivät ole meneet kaupaksi. Joskus reilut viisi vuotta sitten huutonetissä pussihousujen hinnat kohosivat aika ajoin ihan älyttömän korkeiksi.  

Nämä tammikuun ilmat on olleet sellaisia, että oikein kunnon sarkaiset pussihousut on olleet mitä mainion vaate. Ja se vanhanajan villapaita - harmaata lampaanvillaa, pystykauluksella, napitus olkapäillä - on aivan oiva vaate suojaamaan pakkaselta. Päässä koivistolainen. Ja jalassa tallukat eli huopikkaat tai huopatossut ...ihan miten vaan. Alla malliksi....ja varmasti tarkenee

Parta kuurassa , pakkasta -25


sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Hyvää Uutta Vuotta

Niin se vuosi taas vaihtui. Monilla on tapana tehdä uuden vuoden lupauksia. Minulla ei ole. En siis lupaa kirjoitella ahkerammin tähän blogiin. Kirjoittelen mieluummin silloin, kun se tuntuu sujuvan ja tuntuu, että asia on kirjoittamisen väärti.

Uuden vuoden - 2016 - alkajaisiksi liitän tähän vanhan kuvan, joka oli edellisen blogin ( sen Raimon ylläpitämän) sivuilla joskus. Kuva on vuodelta 1936 ja jos oikein muistan se on mainos vanhasta Seura lehdestä. Kuvan toimittaneet miehen nimeä en muista.... oisko ollut Kalle?? Olin taltioinut tuon kuvan ja oikeastaan ihan sattumalta löysin sen vanhalta läppäriltäni. Läppäriltä, jonka päätin kokeeksi päivittää seiskasta kymppiin. Ja aika hyvin tuo sujui. Ruutu on jotenkin suttuinen ja kuvat eivät ole ole oikeassa suhteessa - ovat hiukan vaakatasossa litistynietä. Mutta kone pelittää kuitenkin.

Siis perinteiden vaalimisessa on tänä päivänä joitakin ongelmia, kun ei voi vaan jatkaa vanhalla tutulla ohjelmistolla, vaan se pitää päivittää ajoissa, ettei koko ohjelmisto kaikkine tietoineen katoa. Aina on vaan opeteltava uutta --- toista oli ennen. Tai ainakin tahti oli hitaampi. Onnea UUdelle Vuodelle - ja paljon terveisiä kaikille blogin lukijoille. Odottelen edelleen niitä ehdotuksia jutun juureksi tai jopa ihan juttuakin....

 

maanantai 14. joulukuuta 2015

Joulun Odotusta

Valotaidetta Kuusankoskella - vanha betoninen sähköpylväs valaistuna

Blogini on ollut tauolla ... siis ei ole jostain syystä löytynyt inspiraatiota kirjoittmiseen. Torpan remontista olisi juttua ja kuvaakin, mutta ei nyt vain ole saanut aikaiseksi.

Mutta eipä tuo tauko ole katsojia karkoittanut. Kymmenentuhatta (10 000) vierailua meni rikki tuossa marraaskuulla. Kävin vilkaisemassa tilastoja. Eniten klikkauksia on ollut juttuun "Miksi pussihousut? sitä on katsottu yli 600 kertaa. Ja toiseksi eniten "Pussihousujen historiasta". Katsojista valtaosa on Suomesta, mutta on noita muualtakin melko paljon. Amerikka johtaa - yli 500 klikkausta - ja Venäjä on toisena - noin 250 klikkausta. Maa lista on yllättävän pitkä, mutta huomiota kiinnitin siihen, että Etelä-Eurooppa loistaa poissa ololla .. paitsi Espanja.

Vähän yli kaksi vuotta blogin pitoa ja yli 10 000 klikkausta on paljon, kun asiaa ei ole niin kauheasti ja lähestymiskulma on melko suppea. Toisaalta satunnaisten kävijöiden määrä mahtaa olla aika suuri, sillä tarkasteltuani noiden juttujen eli tekstein kävijämääriä, totesin, että useimmiten se on 24 - 30 kävijää. Siis vakituisesti blogia seuraa noin parikymmentä henkeä. Muutamat heistä tunnenkin - vaan on tuossa toistakymmentä, joista ei mulla ole aavistustakaan.

Kuvat elävöittävät näitä blogeja, aivan niinkuin sanoma- ja aikakausilehtiäkin. Mulla on aina silloin tällöin ollut ongelma tuon kuva materiaalin kanssa. Ei aina tahdo löytyä sopivaa kuvaa, tai sitten en ole varma voinko kuvaa laittaa tähän (ettei tule tekijänoikeus ongelmia). Siispä turhankin usein olen itse kuvassa.. mutta minkäs teet, kun muitakaan ei juuri ole...

Marraskuussa osallistuin Pussihouskerhon pikkujouluihin. Mukavaa oli - ja todella kiva nähdä taas pitkästä aikaa kerholaisia. Ilta kului nopeasti ja kävihän siellä Joulupukkikin..


Niin - syksy on jo mennyt ja sato on talteen korjattu. Härkäpapu tuotti ihan kivan sadon. Sehän on vanha suomalainen kasvi, jota on viljelty aikanaan paljonkin. Nykyisin sen viljely on taas lisääntynyt, mutta pääasiassa karjan rehuksi. Minä olen kasvattanut sitä jo parikymmnetä vuotta, vaihtelevalla menestyksellä. Tänä vuonna vihdoinkin ratkaisin yhden ongelman - esikasvattamalla sain itävyyden parannettua huomattavasti. Pistin pavut itämään pieniin ruukkuihin ja heti kun sirkkalehdet ilmestyivät siirsin ne suoraan kasvupaikalle. Ja satoa tuli
 Lehtikaalista olen tainnut kirjoitella aiemminkin. Nythän se on ollut varsinainen trendi vihannes. Minä olen tuota kasvattanut ainakin parikymmenetä vuotta ja aina se tuotaa satoa yli omantarpeen.
Sitten hoksaisin yhtenä päivänä, että olen laittanut noita pussihousuvia aina enemmän tai vähemmän "poseeraustilanteista" - ei tuosta arjen keskeltä. Joten lataapa tähän yhden kuvan aivan otettuna aivan kesken syyshommien - arjen askareiden lomasta. Ja samalla toivottelen seuraajille Hyvää Joulua !


sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Saapasrenki

Nyt ei tarvitse tehdä kaikkea ihan yksin. Mulla on renki - nimittäin saapasrenki. Olin ajatellut saapasrengin tekoa jo pidemmän aikaa, vaan en saanut aikaiseksi. Onneksi. Kesällä Lappeenrannan torilla oli myytävänä ja hinta oli 9 euroa - tehty Siperian lehtikuusesta. Ei olllut pahahinta, etenkin kun jälestäpäin kävin netistä katsomassa - yllättäen sieltä löytyi aika monestakin paikkaa niitä. Motonetissä taisi olla muovista tehty, hinta jossain kympin korvilla. Pahin oli sellainen sivusto, joka myi vanhuksille arjen apuvälineitä ja pyynti oli 36 euroa.!!!! Ihan rosvousta !!  Vakeinhoidon sivustoilla oli vankilassa tehtyjä - hintaa en muista tarkasti - jotain 15 euroa ja niissä oli maalattu jotain koristeitakin.

Nyt olen jo käyttänyt jonkin aikaa saapasrenkiä ja todennut sen ihan hyväksi.. Kohta varmaan ihmettelen, että sellaista ei ole joka talossa. Eikä tuo ole yhtään hassumman näköinenkään tuossa verannalla. Ja se Motonetin sininen muoviversio sopii varmaan nuorten kaupunkilaisten asuntoon.

 Tässä renkini on töissä
  Ja tässä odottelee verannalla seuraavaa saapastelijaa

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Ratsastushousut ..pussihousut

Nyt olisi saatavana halvalla sarkaiset pussihousut. Ulkolaista tekoa, käyttämättömät. Takalistossa on vahvike samoin pohkeiden sisäsivulla. Pohkeissa nyörikiristys. Vaalean vihreätä sarkaa. Vyötärön ympärys on 82 senttiä. Sopivat hoikalle noin 170 senttiselle miehelle tai naiselle. Kuvat ohessa. Jos kiinnostaa pistä postia tulemaan (pussihousut at gmail com).. laitan ne varmaan lähiaikoina huutonettiinkin.



perjantai 26. kesäkuuta 2015

Elävä museo

“Elävä museo”.
Minulla oli tilaisuus vierailla otsikon mukaisessa paikassa. Kyse on Töysän Kenkätehtaasta, joka sijaitsee kuntaliitoksen myötä nykyään Alavuden kaupungissa. Valmistusohjemassa on edelleen perinteiset kenkämallit, kuten jatsarit ym saappaat. Myös tanhukengät ovat suosittu artikkeli.
Tehtyämme jatsarikaupat Ansa Metsälän kanssa hän vei minut kiertokävelylle tehtaan puolelle, jossa vallitsi autenttinen -30 luvun tunnelma. Hämmästyin suuresti kun Ansa istahti tehdassalissa erään ompelukoneen ääreen ja hänestä kuoriutui täysiverinen suutari. Myynnin ohella hänen tehtäviinsä kuuluu mm ommella jatsarin varsia. Vierailuni oli normaalina arkipäivä ja suutarit olivat työnsä ääressä. Talon suutarit ovat tottuneet poseeraamaa tehtaassa vierailevien turistin kameroille. Nähtävyyshän tämä paikka on mitä suurimmassa määrin. Oli todella ilo seurata käsityöperinteitä kunnioittavaa tuotantoa
.
Töysän kenkätehdas on toiminut 80 vuotta. Tehtaan on silloin aloittanut nykyisten yrittäjien isoisä, Arvid Mäkelä. Nykyisin tehdasta johtaa Harri Mäkelä, Arvidin lapsen lapsi. Kyseessä on siis perheyritys henkeen ja vereen.
Perinteisin, pääosin käsityömenetelmin, kenkiä valmistaa ja myy kymmenkunta käsityöammattilaista. Kysyntää on riittänyt perinnekengille sen verran, että näinki laajamittaisesti toiminta on saanut jatkua. Myymälän puolella on sitten täysi valikoima myös muiden tekemiä kenkiä, eli kengät löytyy koko perheelle.

Kannattaa poiketa tässä perinteitä vaalivassa kenkätehtaassa. Tuurin kauppakeskuksesta on vain muutama kilometri 1930 luvulle 

Teksti ja kuvat: Raimo Joensuu
Erittäin harvinainen puunaulojen naulauskone

Tehdas siimeksessä

Ansan Metsälä toinen työminä


                                          Jatsari pokineen odottaa perinneväkeä ostoksille
Täällä aistii historian havinan. Hyppy 1930 luvulle

Perinteitä kunnioittaen syntyy upeita kenkiä.

Kaupat syntyi. Mikäs täs on pasteerata uusilla jatsariilla.

On ne vaan komiat. Kiiltää ku....