Takki lähti..

Taannoin kirjoittelin siitä "lehmänostajan takista". Olin luopumassa siitä. Kukaan ei sitä blogin kautta kysellyt. Laitoin sitten sen myyntiin tuonne nettiin, vaan eipä sitäkään kautta kyselyjä tullut. Toisaalta ei mikään ihme, sillä siellä oli niin pitkät listat myytäviä nahkatakkeja. Tosin ei yhtään samanlaista kuin se minun takki. Olisi pitänyt luokitella se paremmin, että olisi erottunut kaikista nahkatakeista- ja -pusakoista.

Kesällä Raimo tuli käymään. Sain yllytettyä häntä kokeilemaan takkia. Se oli sopiva. Ja niinpä annoin sen hänelle. Mitä tuota varastossa roikottamaan,kun ei ole käyttöä ja kun jotenkin en tunnistanut itseäni sen takin sisällä. Ja mielestäni oli hiukan isokin mulle. Niin takki lähti Alavudelle.

Ne ratsastushousut, joita kaupittelin kesällä, ovat edelleen minulla. Olivat netissä jonkin aikaa myynnissä, vaan ei menneet kaupaksi. Yksi kysely tuli, mutta sekin hiipui ennenkuin ehdin vastata. Viimeaikoina on vaikuttanut siltä, että pussihousujen kauppa tuolla netissä on hiipunut takavuosien tasolta aika paljon. Tori.fissä oli syksyllä myytävänä vanhoja pussihousuja pikään. Ja ne vähät mitä on ollut huutonetin puolella eivät ole meneet kaupaksi. Joskus reilut viisi vuotta sitten huutonetissä pussihousujen hinnat kohosivat aika ajoin ihan älyttömän korkeiksi.  

Nämä tammikuun ilmat on olleet sellaisia, että oikein kunnon sarkaiset pussihousut on olleet mitä mainion vaate. Ja se vanhanajan villapaita - harmaata lampaanvillaa, pystykauluksella, napitus olkapäillä - on aivan oiva vaate suojaamaan pakkaselta. Päässä koivistolainen. Ja jalassa tallukat eli huopikkaat tai huopatossut ...ihan miten vaan. Alla malliksi....ja varmasti tarkenee

Parta kuurassa , pakkasta -25

Hyvää Uutta Vuotta

Niin se vuosi taas vaihtui. Monilla on tapana tehdä uuden vuoden lupauksia. Minulla ei ole. En siis lupaa kirjoitella ahkerammin tähän blogiin. Kirjoittelen mieluummin silloin, kun se tuntuu sujuvan ja tuntuu, että asia on kirjoittamisen väärti.

Uuden vuoden - 2016 - alkajaisiksi liitän tähän vanhan kuvan, joka oli edellisen blogin ( sen Raimon ylläpitämän) sivuilla joskus. Kuva on vuodelta 1936 ja jos oikein muistan se on mainos vanhasta Seura lehdestä. Kuvan toimittaneet miehen nimeä en muista.... oisko ollut Kalle?? Olin taltioinut tuon kuvan ja oikeastaan ihan sattumalta löysin sen vanhalta läppäriltäni. Läppäriltä, jonka päätin kokeeksi päivittää seiskasta kymppiin. Ja aika hyvin tuo sujui. Ruutu on jotenkin suttuinen ja kuvat eivät ole ole oikeassa suhteessa - ovat hiukan vaakatasossa litistynietä. Mutta kone pelittää kuitenkin.

Siis perinteiden vaalimisessa on tänä päivänä joitakin ongelmia, kun ei voi vaan jatkaa vanhalla tutulla ohjelmistolla, vaan se pitää päivittää ajoissa, ettei koko ohjelmisto kaikkine tietoineen katoa. Aina on vaan opeteltava uutta --- toista oli ennen. Tai ainakin tahti oli hitaampi. Onnea UUdelle Vuodelle - ja paljon terveisiä kaikille blogin lukijoille. Odottelen edelleen niitä ehdotuksia jutun juureksi tai jopa ihan juttuakin....

 

Joulun Odotusta

Valotaidetta Kuusankoskella - vanha betoninen sähköpylväs valaistuna

Blogini on ollut tauolla ... siis ei ole jostain syystä löytynyt inspiraatiota kirjoittmiseen. Torpan remontista olisi juttua ja kuvaakin, mutta ei nyt vain ole saanut aikaiseksi.

Mutta eipä tuo tauko ole katsojia karkoittanut. Kymmenentuhatta (10 000) vierailua meni rikki tuossa marraaskuulla. Kävin vilkaisemassa tilastoja. Eniten klikkauksia on ollut juttuun "Miksi pussihousut? sitä on katsottu yli 600 kertaa. Ja toiseksi eniten "Pussihousujen historiasta". Katsojista valtaosa on Suomesta, mutta on noita muualtakin melko paljon. Amerikka johtaa - yli 500 klikkausta - ja Venäjä on toisena - noin 250 klikkausta. Maa lista on yllättävän pitkä, mutta huomiota kiinnitin siihen, että Etelä-Eurooppa loistaa poissa ololla .. paitsi Espanja.

Vähän yli kaksi vuotta blogin pitoa ja yli 10 000 klikkausta on paljon, kun asiaa ei ole niin kauheasti ja lähestymiskulma on melko suppea. Toisaalta satunnaisten kävijöiden määrä mahtaa olla aika suuri, sillä tarkasteltuani noiden juttujen eli tekstein kävijämääriä, totesin, että useimmiten se on 24 - 30 kävijää. Siis vakituisesti blogia seuraa noin parikymmentä henkeä. Muutamat heistä tunnenkin - vaan on tuossa toistakymmentä, joista ei mulla ole aavistustakaan.

Kuvat elävöittävät näitä blogeja, aivan niinkuin sanoma- ja aikakausilehtiäkin. Mulla on aina silloin tällöin ollut ongelma tuon kuva materiaalin kanssa. Ei aina tahdo löytyä sopivaa kuvaa, tai sitten en ole varma voinko kuvaa laittaa tähän (ettei tule tekijänoikeus ongelmia). Siispä turhankin usein olen itse kuvassa.. mutta minkäs teet, kun muitakaan ei juuri ole...

Marraskuussa osallistuin Pussihouskerhon pikkujouluihin. Mukavaa oli - ja todella kiva nähdä taas pitkästä aikaa kerholaisia. Ilta kului nopeasti ja kävihän siellä Joulupukkikin..

Niin - syksy on jo mennyt ja sato on talteen korjattu. Härkäpapu tuotti ihan kivan sadon. Sehän on vanha suomalainen kasvi, jota on viljelty aikanaan paljonkin. Nykyisin sen viljely on taas lisääntynyt, mutta pääasiassa karjan rehuksi. Minä olen kasvattanut sitä jo parikymmnetä vuotta, vaihtelevalla menestyksellä. Tänä vuonna vihdoinkin ratkaisin yhden ongelman - esikasvattamalla sain itävyyden parannettua huomattavasti. Pistin pavut itämään pieniin ruukkuihin ja heti kun sirkkalehdet ilmestyivät siirsin ne suoraan kasvupaikalle. Ja satoa tuli

 Lehtikaalista olen tainnut kirjoitella aiemminkin. Nythän se on ollut varsinainen trendi vihannes. Minä olen tuota kasvattanut ainakin parikymmenetä vuotta ja aina se tuotaa satoa yli omantarpeen.
Sitten hoksaisin yhtenä päivänä, että olen laittanut noita pussihousuvia aina enemmän tai vähemmän "poseeraustilanteista" - ei tuosta arjen keskeltä. Joten lataapa tähän yhden kuvan aivan otettuna aivan kesken syyshommien - arjen askareiden lomasta. Ja samalla toivottelen seuraajille Hyvää Joulua !

Saapasrenki

Nyt ei tarvitse tehdä kaikkea ihan yksin. Mulla on renki - nimittäin saapasrenki. Olin ajatellut saapasrengin tekoa jo pidemmän aikaa, vaan en saanut aikaiseksi. Onneksi. Kesällä Lappeenrannan torilla oli myytävänä ja hinta oli 9 euroa - tehty Siperian lehtikuusesta. Ei olllut pahahinta, etenkin kun jälestäpäin kävin netistä katsomassa - yllättäen sieltä löytyi aika monestakin paikkaa niitä. Motonetissä taisi olla muovista tehty, hinta jossain kympin korvilla. Pahin oli sellainen sivusto, joka myi vanhuksille arjen apuvälineitä ja pyynti oli 36 euroa.!!!! Ihan rosvousta !!  Vakeinhoidon sivustoilla oli vankilassa tehtyjä - hintaa en muista tarkasti - jotain 15 euroa ja niissä oli maalattu jotain koristeitakin.

Nyt olen jo käyttänyt jonkin aikaa saapasrenkiä ja todennut sen ihan hyväksi.. Kohta varmaan ihmettelen, että sellaista ei ole joka talossa. Eikä tuo ole yhtään hassumman näköinenkään tuossa verannalla. Ja se Motonetin sininen muoviversio sopii varmaan nuorten kaupunkilaisten asuntoon.

 Tässä renkini on töissä

  Ja tässä odottelee verannalla seuraavaa saapastelijaa

Ratsastushousut ..pussihousut

Nyt olisi saatavana halvalla sarkaiset pussihousut. Ulkolaista tekoa, käyttämättömät. Takalistossa on vahvike samoin pohkeiden sisäsivulla. Pohkeissa nyörikiristys. Vaalean vihreätä sarkaa. Vyötärön ympärys on 82 senttiä. Sopivat hoikalle noin 170 senttiselle miehelle tai naiselle. Kuvat ohessa. Jos kiinnostaa pistä postia tulemaan (pussihousut at gmail com).. laitan ne varmaan lähiaikoina huutonettiinkin.

Elävä museo

“Elävä museo”.

Minulla oli tilaisuus vierailla otsikon mukaisessa paikassa. Kyse on Töysän Kenkätehtaasta, joka sijaitsee kuntaliitoksen myötä nykyään Alavuden kaupungissa. Valmistusohjemassa on edelleen perinteiset kenkämallit, kuten jatsarit ym saappaat. Myös tanhukengät ovat suosittu artikkeli.

Tehtyämme jatsarikaupat Ansa Metsälän kanssa hän vei minut kiertokävelylle tehtaan puolelle, jossa vallitsi autenttinen -30 luvun tunnelma. Hämmästyin suuresti kun Ansa istahti tehdassalissa erään ompelukoneen ääreen ja hänestä kuoriutui täysiverinen suutari. Myynnin ohella hänen tehtäviinsä kuuluu mm ommella jatsarin varsia. Vierailuni oli normaalina arkipäivä ja suutarit olivat työnsä ääressä. Talon suutarit ovat tottuneet poseeraamaa tehtaassa vierailevien turistin kameroille. Nähtävyyshän tämä paikka on mitä suurimmassa määrin. Oli todella ilo seurata käsityöperinteitä kunnioittavaa tuotantoa
.

Töysän kenkätehdas on toiminut 80 vuotta. Tehtaan on silloin aloittanut nykyisten yrittäjien isoisä, Arvid Mäkelä. Nykyisin tehdasta johtaa Harri Mäkelä, Arvidin lapsen lapsi. Kyseessä on siis perheyritys henkeen ja vereen.

Perinteisin, pääosin käsityömenetelmin, kenkiä valmistaa ja myy kymmenkunta käsityöammattilaista. Kysyntää on riittänyt perinnekengille sen verran, että näinki laajamittaisesti toiminta on saanut jatkua. Myymälän puolella on sitten täysi valikoima myös muiden tekemiä kenkiä, eli kengät löytyy koko perheelle.

Kannattaa poiketa tässä perinteitä vaalivassa kenkätehtaassa. Tuurin kauppakeskuksesta on vain muutama kilometri 1930 luvulle 

Teksti ja kuvat: Raimo Joensuu

Erittäin harvinainen puunaulojen naulauskone

Tehdas siimeksessä

Ansan Metsälä toinen työminä

                                          Jatsari pokineen odottaa perinneväkeä ostoksille

Täällä aistii historian havinan. Hyppy 1930 luvulle

Perinteitä kunnioittaen syntyy upeita kenkiä.

Kaupat syntyi. Mikäs täs on pasteerata uusilla jatsariilla.

On ne vaan komiat. Kiiltää ku....

Kolmen Leijonan Diakonaali

Joitakin viikkoja sitten Huutonetissä oli myytävänä pussihousut, joissa oli kolme leijonaa. Myyjä arveli, että oisko kyse armeijan housista vai jostain muusta.

Kolmen Leijonan Diakonaali oli Turon tuotemerkki, joskus 40-50 luvulla. Minulla on onni omistaa kysesisen tuotemerkin pussihousupuku. Ostin sen jo vuosia sitten eräästä kaupasta Savon seuduilta - samasta kaupasta ostin myös Turon pussihousupuvun, joka oli valmistettu Siniraita Diakonaalista. Olen tainnut kirjoittaa siitä tässä blogissa jo aika päiviä sitten.

Nyt olen kuitenkin saanut aikaiseksi dokumentoida myös tuosta Kolmen Leijonan Diakonaalista niitä vähäisiä tietoja, joita minulla on. Puvun taskussa oli alkuperäiset laput tallessa ja niissä kerrottiin, että se on valmistettu aidosta Merinovillasta ja testattu VTT:llä. Puku on jostain 40-50 luvun taitteesta ja on aika samanlaisella leikkauksella tehty kuin se vuoden 1948 Siniraitadiakonaalipuku, ehkä housuissa pussit ovat hieman pienemmät ja takamuksesta tiukemmat sekä takki vyötäröltä aavistuksen väljempi - siis tässä Kolmessa Leijonassa ja kellotasku on huomattavasti pienempi, ei siihen iso taskunauris mahdu. Henkseleiden napit ovat vyötärön sisäpuolella ja tämäkin viittaa hiukan arvokkaampaan käyttöön . Tämäkin puku on aivan "uusi" eli ostin sen käyttämättömänä kaupasta. Väriltään se on ruskeahko ja kankaan pinta on melkoisen sileä - lievästi "nukkaisen" näköinen. Laitan tähän vertailuksi kuvat sekä kolmesta leijonasta, että siniraidasta. Värit eivät välttämättä toistu kuvissa ihan aidon lailla, mutta jonkinlaisen käsityksen saa...

Luulisin, että tuo Kolme Leijonaa on ollut vähän kalliimpi ja "herraskaisempi" laatu. Siis enemmän pyhäpuku tai virka-asu. En tiedä. Laitoin kerran Turolle kyselyä taustoista, vaan eipä heitä kiinnostanut vastata sen kummemmin. No, ei kai se kiinnosta enää, kun ovat kaiken tuotannon siirtännet jonnekin etäälle ja Turo Tailor on vain kaupallinen nimi... ehkä suunnittelua Suomessa, mutta räätälit jossain muualla.

Nyt otin kuvat vaatteista, kun ne roikkuvat narulla. Jotenkin tulee tylsä olo, kun aina on itse mallina vaatteiden sisässä eli aina noita omakuvia -- "selfietä". Mutta ongelmana on se., ettei muitakaan ole käytettävissä. Aina ei viitsisi itse yksiskseen poseerata... Tämä myös vinkkinä blogin seuraajille. Laittakaa omia juttujanne. Olisin ihanonnellinen, kun ois avustajia...

 Oikealla Kolmen Leijona takki ja vasemmalla Siniraita Daikonaali

 Siniraita Diakonaali

 Kolmen Leijonan

 Oikealla Kolmen Leijona housut, vasemmalla Siniraita diakonaali